Sain tehtävän kirjoittaa tapahtumista
niin yksityiskohtaisesti kuin muistan.
Kynä jättää sanoja paperille,
mieli palaa siihen hotellin huoneeseen.
Yhtäkkiä olo on alistunut, avuton.
Mitä enemmän sanoja ilmestyy,
sitä enemmän olo muuttuu pahaksi.
Keho on ikään kuin hälytystilassa,
tuntuu kuin olisi monta kättä repimässä
eri suuntiin, kuin joku istuisi rinnan
päällä, niin, ettei hengittäminen onnistu.
Kyyneleet valuu poskilla ja mä vaan
niin toivon, että kaikki loppuisi.
Sanoja ei enää tule, mieli hyppii hetkestä
toiseen, yritän edetä järjestyksessä,
mutta kun en mä muista.
Yhtäkkiä joudun käyttämään kaikki
voimat siihen, että pysyisin tässä hetkessä,
omassa huoneessa, turvassa.
Niin sekavaa, jostain syystä haluan
satuttaa itseäni, satuttaa lyömällä.
Sitten, ihan yhtäkkiä,
mut valtaa outo tyyneys.
Itku loppuu kuin seinään,
keho tuntuu rentoutuneen.
Hengittäminen on helppoa.
Asia unohtuu tyystin.
Mitä mulle tapahtuu tai on tapahtumassa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti