Mun päässä pyöri tuhat asiaa,
tosaalta taas ei yhen yhtäkään ajatusta.
En enää muistanut miten saa kropan
liikkumaan tai ääntä kuuluviin.
Muistan sen karhean tukan,
sen kivun rinnalla.
Yhtäkkiä kaikki muistuikin mieleen ja
jostain sain voimaa.
Kaikki on sen jälkeen ollut enemmän
tai vähemmän sekaisin,
en tiedä miten saisin palaset kohdalleen.
Tai, että onko kaikki palaset edes tallessa.
Kaikki tuntuu kovin vaikealta,
välillä liiankin helpolta,
enkä löydä sitä kuuluisaa kultaista keskitietä.
Joskus haluaisin vain kadota, en varsinaisesti, mutta kuitenkin.
