Hubbabubba

Mä oon aika hiton onnellinen,
elän sellaista vaaleanpunaista unelmaa.
Kuuntelen repeatilla rakkauslauluja,
laulan mukana ku mikäkin hölmö.
Hymyilen, hihittelen, ehkä mahdollisesti
saatan välillä pusertaa kyyneleitä.
Välillä naurattaa oma käytös,
kunnes alkaa soimaan meidän biisi
ja mä taannun takasin kuplaani.

En ikinä, ikinä, uskonut, että rakkaus
voisi oikeasti olla tälläistä,
tälläistä, mitä näkee "vain" elokuvissa.
Siis sellaista, kun tuntuu, että jalat
pettävät alta, toisen tuijottelua ei vaan
voi lopettaa, eikä voi olla hymyilettä.
Vaikka tuijotan sun kuvaa ruudussa,
silti mä menen sekaisin,
puhe menee solmuun, punastelen.
En muista mitään mennyttä,
en tunne, että oisin koskaan rikki ollutkaan.

En mä ehkä tiedä paljoa,
enkä aina oo terävimmilläni,
mutta sen mä tiedän, että tää,
tää on jotain todellista,
tää on se the Rakkaus.
Ja jos mä joskus joudun luopumaan tästä,
oon joka tapauksessa kiitollisin
ihminen maan päällä,
että oon saanut mahdollisuuden tähän.

Ja ajatelkaa, tää on todellisuus,
tää on todellisinta totta,
ei mitään satumaista unta.
Satumaista kyllä, unta ei.

Rakastan.

pgkeöfldsp

Älä missään nimessä nuku,
eksy vanhaan videoon,
joka on täynnä sinua ja jotain muuta.
Ja älä missään nimessä ohita sitä,
sitä faktaa, että jotain muuta on yrittänyt
viime yönä ottaa sinuun yhteyttä.

Yhtäkkiä pää hajoaa,
sekoan, ehkä minäkin hajoan,
tai sitä ainakin pelkään.
Mä luotan kyllä,
mutta.
Mutta mitä?

Mä tahdon kirjoittaa, kertoa, että
jotain muuta voisi painua helvettiin.
Kertoa, ettei enää ikinä yritä ottaa yhteyttä.
Onko tekopyhää sanoa, että mua suututtaa,
miten se satutti sinua?
Entä onko se tekopyhää siinä vaiheessa,
kun ehkä myös hieman pelkään,
että mitä jos..

Tällä kertaa uskalsin sanoittaa pelkoni,
ja sä kyllä osasit sanoa juuri oikeat sanat.
En mä pelkää, mutta pelkään kuitenkin.

Kyllä. Mä. Sekoan.

Minä riitän

Kun se sanoo, että se rakastaa nähdä,
kun mä olen onnellinen, hymyilen,
silloin mun tekisi mieli itkeä.
Itkeä, koska on kai jokseenkin outoa,
että joku oikeasti tulee iloiseksi mun ilosta.
En mä tiedä kuinka päin pitäisi olla,
kun se saa mut tuntemaan näin.
Ja kun se yhä edelleen saa punan mun poskille,
mun tekisi mieli itkeä vähän lisää.

Ennen mä oisin kai ajatellut,
etten ansaitse tälläistä onnea.
Enää sellainen käy yhä harvemmin mielessä,
ja mä tiedän,
että kaiken mun kokeman jälkeen,
mä todellakin ansaitsen tän.
Tän hymyn, tän onnen, tän rakkauden.
Miksen oisi?

Kiitos olen puhunut

Suututtaa aivan järjettömästi,
ihmisten ylenpalttinen typeryys.
Oot melkeen kolmikymppinen akka ja
käyttäydyt lapsellisemmin ku
mun siskontyttö kohta kolme vee.

Kun mä puhun Mun ystäville,
sun ilme on vihainen.
Kun mä vitsailen Mun ystäville,
sä haluut tappaa mut.
Kun mä edes hengitän,
sun pelihousut repee liitoksistaan.

Seuraavaksi aijon taantua tasollesi,
kertoa mitä mieltä mä oon.
Sit mä aijon olla taas sivistynyt,
iloita sun näkemättä,
kuinka voitonriemukkaaksi sun
silminnäkyvä viha mut tekee.

Herätys idiootti,
maa kutsuu,
koita ny jumalauta hankkii itseluottamusta,
en mä oo koskemassa sun mieheen,
neljä vuotta silkkaa paskaa riitti mulle.
Kasva aikuiseks,
mä aijon jatkossakin olla oma,
ihana, hulvaton itteni,
etkä sä tuu pääsee tälle tasolle koskaan.
Ymmärränhän mä,
että harmittaa olla tollanen,
kyllä muaki harmittais,
mut koita hyväksyy ittes.
Sä oot mitä oot, ja hei, jotain positiivista,
et sä ainakaa pahemmaks voi muuttuu.
Mä aijon jatkossakin puhua mun ystäville,
saada ne nauramaan ja myöhemmin
nauran ite sun surkeelle nassulle.
Luulet kai olevas älykäs ja viisas,
mut ne arvonimet sulta katoo heti,
kun kattelet toisia nenänvartta pitkin.

Hyi

Asiat on etenemässä hurjaa vauhtia,
mä en oikein tiedä, että miltä tuntuu.
Istun ulkona pakkasessa,
kuuntelen kun asianajaja lukee
tapahtuneesta
ja nieleskelen kyyneleitä.
Vajoan jonnekin epätodellisuuteen,
niin kuin aina, kun asia tulee mieleen.

Kun kuulen, että se joutuu lähtemään,
mua kuvottaa niin paljon.
Kuinka montaa se on satuttanut?
Oon vähän ylpeä itsestä,
että sain tämän vietyä eteenpäin.
Joku päivä varmasti osaan arvostaa
itseäni sen verran,
että tuntuu vieläkin paremmalta.

Nyt vaan pitää yrittää tsempata,
yrittää olla ahdistumatta liikaa.