Jotenkin inhottaa, että mun kaveriporukassa on sellasia, jotka käyttää.
Sen lievimmän vielä ymmärrän, (huom. ymmärrän, en hyväksy) mutta että täytyy jotain kovempaakin.
Onneksi ne ei oo niin läheisiä, että jaksaisin puuttua asiaan,
yksi hailee mitä ne elämällään tekee.
Ahistus on ajoittain hirveän korkealla,
mutta oon mä tähänkin asti selvinnyt, miksen selviäisi tästäkin eteenpäin.
Eksyin yksi päivä Saatanan profiiliin
ja toinen päivä dissosin,
vaikka se ei olekaan 24/7 mielessä, näyttäisi se edelleen ainakin jollain tasolla vaivaavan.
Kai se jollain tavalla vaivaa koko loppu elämän ajan, siihen vain on totuttava.
