Kavahdan jokaikistä kaksilahkeista,
mietin kaikkea hullua.
Olo on niin likainen, jälleen,
ja jälleen tekisi mieli luovuttaa.
"Silitti päätäni"
"Otti itse vaatteet pois"
Etoo niin saatanan paljon,
miten, miksi, miksi se väittää noin.
Vihaa kertynyt niin paljon,
enkä tiedä mihin sen voisi kanavoida.
Mieli sinkoilee edes takaisin,
eikä mistään saa kunnon otetta.
Ja kun vain kaipaisin olkapäätä,
mielessä pyörii ne tietyt sanat,
mitkä yksi tietty sanoi.
Enkä uskalla avautua kenellekään,
mitä jos nekään ei halua kuulla?
