Mua ei oo

Jotain minusta riippumatonta tapahtuu ja silti,

silti syytän itseäni, jossittelen ja ahdistun.

Ja vaikka kuinka järki tietää, ettei vika ole minussa, en osaa.

Toisinaan olo on ihan ok,

mutta suurimman osan ajasta taas jotain ihan muuta.

Tuntuu, että tulevaisuus on kuopattu, ettei elämällä ole enää mitään tarjottavaa, että olen tuhoon tuomittu.

Samalla kuitenkin tiedän, ettei elämä tähän kaadu.

Vaikka ehkä toivonkin, että kaatuisi.