Never again

Ei enää ikinä,
se on helppo sanoa,
mutta sitten siitä kiinni pitäminen,
se ei olekaan niin yksinkertaista.
Oli aika, kun minä vannoin ja lupasin,
ja sitten sinä astelit elämääni.
Alkuun vastustelin,
sitten mietin, että kai sitä jutella voi.
Ja missä sitä nyt ollaankaan?
Toivon, etten joudu pettymään,
toisaalta, uskon siihen, etten joudu.
Eihän elämästä mitään tule,
jos aina jättää asioita tekemättä,
vedoten siihen, että jos kaikki menee pieleen.
Pitää kokeilla, ottaa riskejä,
jos menee pieleen, niin ottaa opikseen.
Jos ei mene, niin nauttia täysin rinnoin.
Ehkä olen sinisilmäinen hölmö,
mutta tiedän kyllä, mihin olen ryhtynyt.

Calm and ready

Kun sanot, että kaikki järjestyy,
mitä muuta voin kuin uskoa?
Sanot sen niin varmasti,
että pakosti uskot siihen itsekin.
Ja hetki hetkeltä tunteet kasvaa,
ne on päivä päivältä voimakkaampia.
Sivussa väijyy kuitenkin pelko,
vähän kaikesta,
mutta ei se koko aikaa ole läsnä.

Ja kun sanot, että yhdessä me selvitään,
mun tekisi mieli itkeä.
Tää on jotain niin erilaista,
sä olet jotenkin niin erilainen.
Yhtäkkiä on joku joka välittää,
tai ainakin uskaltaa näyttää sen.

Kun mietin sanojasi,
pelko ottaa askeleita taaksepäin,
musta tuntuu, että voin voittaa kaiken.
Oon yhtäkkiä hirveän itsevarma,
vahva sekä onnellinen.

Tiedän, että hurmaat mun perheen,
sitten kun sen aika on.
(Moi äiti.)

Fall

"Tää on mun biisi"
"Tääki on mun biisi"
"Tää, tää on meijän biisi"
Ja kun se alkaa soimaan,
vaikka se on iloinen,
mua itkettää.
Ihan järkyttävä ikävä.
Selaan kuvia ja vastaan tulee video,
jonka kuvaamista en muistanut.
Ei ehkä olisi pitänyt katsoa,
ikävä vaan kasvaa.

Kaikki on kaunista,
enää samat asiat ei harmita,
ei ainakaan samalla tavalla.
Oon täynnä puhtia,
kykenen asioihin,
joita en ennen voinut edes harkita.
Miten joskus oon voinut vaan maata
sängyssä ja murehtia?
Se tuntuu niin kaukaiselta,
kaikki se paha olo.

Aivan järjettömän ihanaa,
taantua teinin tasolle,
hihitellä ihastuksissaan.
Onneksi on ihmisiä,
jotka pitävät edes vähän maan tasalla.

Promises

Ei kuin elokuvissa, sellaista ei olekaan -
mutta kauniimpaa, aidompaa.
Käsi kädessä bussissa,
parvekkeella pyyhit kyyneleitäni.
Sylikkäin makoilua,
silmiin tuijottelua.
Laitat rakkauslaulun ja tartut kädestä,
käännyt katsomaan hymyillen.

Oli meillä huonotkin hetkemme,
mutta kukapa niitä haluaisi muistella?
Olen sitä mieltä, että ilman niitä,
emme olisi tässä niin vahvoina.
Ja me luvattiin,
pysyä vahvoina,
olla unohtamatta.

Ja kun tulevaisuus ei ole selvä,
hajoan.
Mutta silti, täytyy pysyä vahvana.
Lupasin sen.

I hope you know

En tiedä mitä kirjoittaa,
vaikka mä haluaisin.
Kaksi viikkoa kului kauhean nopeasti,
ja kun viimeisenä iltana sä vuodatit
muutaman kyyneleen,
tiesin, että tää on todellista.
Oot sitä mieltä, ettei miehet itke.

Välillä hymyilyttää, välillä itkettää,
välillä ei tunnu niin yhtään miltään.

Älä jätä mua, älä lähde,
ja yritän vakuuttaa, että kaikki kääntyy
parhain päin.
Itselleni ja hänelle.
Pakko on yrittää uskoa, siihen ja meihin.
Ja kun me sanottiin jatkuvasti,
että ensi kerralla sitten,
pitäähän ne lupaukset pitää.

Hattaraa

Kaikki on niin hyvin kuin vaan voi olla,
mä nauran ja hymyilen paljon.
Mut on otettu vastaan todella hyvin,
kaikki täällä on ihania ja ystävällisiä.
Ne yrittää parhaansa,
että tuntisin oloni tervetulleeksi.
Ja niin mä tunnenkin.
Kaikki on kaunista,
vaaleanpunaista hattaraa,
kaupungin valot ja musiikki.
Juodaan teetä,
paljon, paljon teetä.

Mä oon enemmän kuin onnellinen,
kun mun vieressä nukkuu ihana, ihana mies.
Välillä edelleen kiukuttelen,
koska pelottaa,
eikö olisi jo aika päästää irti?
Se on osottanut kaikella mahollisilla
tavoilla, että se on tosissaan.

Losing control

Huomenna.
En enää tiedä, että mikä tämä tunne on.
Jotain pelon sävyttämää intoa, kai.
Toisaalta hiton tyyni olo,
toisaalta mieli poikkoilee miten sattuu.
Nyt se on ihan oikeasti lähellä,
helvetin lähellä.

Hermostuttaa.
Yritän levätä, mutta en pysty.
Yritän katsoa netflixiä, en pysty.
Ulospäin kai näytän rauhalliselta,
mutta sisällä kuohuaa.

En tiedä miten päin pitäisi olla.
Sekoan. Ihan kohta.