tiistai 26. syyskuuta 2017

Never again

Ei enää ikinä,
se on helppo sanoa,
mutta sitten siitä kiinni pitäminen,
se ei olekaan niin yksinkertaista.
Oli aika, kun minä vannoin ja lupasin,
ja sitten sinä astelit elämääni.
Alkuun vastustelin,
sitten mietin, että kai sitä jutella voi.
Ja missä sitä nyt ollaankaan?
Toivon, etten joudu pettymään,
toisaalta, uskon siihen, etten joudu.
Eihän elämästä mitään tule,
jos aina jättää asioita tekemättä,
vedoten siihen, että jos kaikki menee pieleen.
Pitää kokeilla, ottaa riskejä,
jos menee pieleen, niin ottaa opikseen.
Jos ei mene, niin nauttia täysin rinnoin.
Ehkä olen sinisilmäinen hölmö,
mutta tiedän kyllä, mihin olen ryhtynyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti