Yhtäkkiä kuulen tutut soinnut,
joku alkaa laulamaan niitä sanoja.
Sydän jättää varmasti lyöntejä välistä ja yhtäkkiä on muka kamalan vaikea edes hengittää.
Enpä tiedä.
Istun siinä niin hiton jäätyneenä,
mielessä välähtelee yhteisiä hetkiä.
Mutta ei se ollut todellista,
ei aitoa, ei mitään, mutta silti -
Silti niin hitosti.
Onko se käsittelemättä,
onko siinä mitään käsiteltävää.
Nyt vihaan elämää,
vihaan kaikkea.
