etten jaksa edes pysyä perässä laskuissa.
Toisinaan niin pahasti, niin kauan aikaa sitten, etten usko että se enää palaa ennalleen.
Oon pysynyt vahvana, aina ja nyt vielä vahvempana,
en ole antanut periksi, enkä tule antamaankaan.
Pitäisi sitten kai lopettaa, tämä piilottelu ja alkaa elämään,
elämään niin kuin ihmisen kuuluukin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti