sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Onko normaalia, onko

Oon vihanen.
Miksi sä sait lähteä, miksi mä en saa?
Ymmärrän faktat, ymmärrän kyllä, että täysin eri tilanteistahan tässä on kyse.
Enkä tiedä, että onko tämä normaalia, tuntea näin.
Viimeksi kun kohtasin tälläisen asian, olin niin pieni, etten muista siitä juuri mitään.
En osaa, en tiedä miten päin olla, en tiedä kuinka.
Onko normaalia, että tunteet vaihtelevat ääripäästä toiseen minuuteissa?
Onko normaalia, että kaikki ärsyttää?
Onko normaalia, että ajattelen hänen vielä olevan elossa?
Onko normaalia, että haluan itsekin kuolla?

maanantai 11. tammikuuta 2016

Triggerfinger

Paha olo. Tosi tosi paha.
Ei näitä enää ole niin usein, mutta sitten kun on, niin sen kyllä tuntee luissaan asti.
Nää on näitä, kun tahdon vaan satuttaa, lyödä, raapia, viiltää, napsia lääkkeitä kuin karkkia.
Niin, mä mihinkään mene, olen huono, luuseri, pelokas.
Ei mua kuolema pelota, mua pelottaa se hetki, kun joku tajuaa. Sen jonkun ilme, miten siinä on hätää, pelkoa ja pilkahdus pettymystä.
Voin niin kuvitella, mikä härdelli siitä syntyisi - kuinka mun käskettäisiin tunkea sormet kurkkuun, huutoa, itkua, mikä tarttuu, ja sitten mäkin alan huutamaan ja itkemään ja katumaan.

Niin, en mä mihinkään mene.
Mutta mä haluan.
Enemmän kun mitään muuta.

tiistai 5. tammikuuta 2016

And I miss you like a hell

Oli se sitten järjestelmäkamera yöpöydällä, kirja laatikossa, kappale tai mikä vaan, mä muistan.
Kuinka mä väitin, että oon okei, vaikka mä halusin itkeä silmät päästäni.
Niin kuin mä olen halunnut jo pidemmän aikaa.
Nyt oon yksin enkä mä edes osaa itkeä, pala painaa kurkussa, mutta kyyneleet vaan ei tuu.
Vaikka mä luen sen kirjan kannesta kanteen ja kuuntelen niitä biisejä.
Seuraavat reilut kahdeksan tuntia yksin - mitä tästä tulee, 
onko mua enää päivän päätteeksi?
Keksikää mulle aikakone.
Palaisin, korjaisin.
Lupaan.

maanantai 4. tammikuuta 2016

Ei oo järkee jatkaa elämää

On aika ikävä olo, vaikka vuosi vaihtuikin mukavissa merkeissä. Ahdistus on ollut läsnä melko vähän, mutta silloin kun se saapuu, sitä ei voi olla huomaamatta.
Toisinaan tekee mieli poistua kokonaan, toisinaan "vaan" viiltää, raapia, lyödä.
Miksi mä annan Saatanan teon pilata mun elämän,
sehän luultavasti hykertelisi ilosta, jos tietäisi.
Mähän olen jumalauta uhri.

scars, quote, and sad image

Mutta en mä tahdo "uhriutua."