Kaikki meitä varten on

Käpertyminen peiton alle lämpimään,
kuulokkeet korville,
soimaan niitä meidän lauluja.
Annan mielen vaeltaa sinne,
missä mun on hyvä olla.
Voin melkein kuulla sun äänen,
haistaa sun tuoksun,
tuntea sun kosketuksen.

Hetken elän haavemaailmassa,
kunnes ajatukset lähtee harhailemaan.
Tähän hetkeen ja tämän hetken ongelmiin.
En tiedä, mistä hitosta oon löytänyt
voimat siihen, että uskallan sanoa vastaan.
Enää en tyydy myötäilemään,
enää en suostu siihen.

Kun liikaa raivostuttaa,
vaellan takaisin sun viereen,
ja muistan taas, miksi elämä on ihanaa.

Everything I do

Tiedättekö sen tunteen, kun ei näe ketään muuta, kuin yhden tietyn henkilön? Tai, totta kai näkee muitakin, mutta näkee vain sen yhden? Minä tiedän.
Tiedättekö sen tunteen, kun jää tuijottamaan toisen silmiä, eikä ole enää ihan varma, että mitä se puhuu? Minä tiedän.
Tiedättekö sen tunteen, kun toinen koskettaa ja voisit sulaa siihen paikkaan, kun mieli sekoaa. Minä tiedän.
Tiedättekö sen tunteen, kun toisen seurassa unohtaa kaiken muun, kun kaikki murheet katoavat. Minä tiedän.

Nää on näitä, mitä en ennen edes uskonut olevan olemassa. Otteita suoraan jostain vuosisadan rakkaushömppäleffasta. Mutta nääpä onkin näitä, suoraan todellisesta elämästä. Ja mikä parasta, mun elämästä.

Jottei kaikki olisi vaaleanpunaista hattaraa, on mulla edelleen ajoittain pelkoja. Muttei mitään sellaisia, etteikö niiden kanssa pärjäisi.

Unforgettable

Jotain mun sisällä hajoaa,
yritän kuitenkin pysyä vahvana.
Pakenen pimeään huoneeseen,
kaikki tuntuu yhtäkkiä turhalta.
Miksi pitää olla niin vaikeaa,
vaikka tiesinhän mä.

Rakastan kovasti,
niin paljon, että välillä sattuu.
Sattuu, koska olen kaukana,
kaikki on epätietoista.

Kun mä muistelen sun ruskeita silmiä,
hymyä, naurua, ääntä,
mä en tiedä, pitäiskö itkeä vai nauraa.
Toisinaan aamulla herätessä,
olen varma, että olet vieressä,
mutta et sä ole.
Ja niin mä tyydyn halaamaan tyynyä,
katsomaan sua ruudusta,
kuulemaan sun äänen kaiuttimesta.