Tiedättekö sen tunteen, kun ei näe ketään muuta, kuin yhden tietyn henkilön? Tai, totta kai näkee muitakin, mutta näkee vain sen yhden? Minä tiedän.
Tiedättekö sen tunteen, kun jää tuijottamaan toisen silmiä, eikä ole enää ihan varma, että mitä se puhuu? Minä tiedän.
Tiedättekö sen tunteen, kun toinen koskettaa ja voisit sulaa siihen paikkaan, kun mieli sekoaa. Minä tiedän.
Tiedättekö sen tunteen, kun toisen seurassa unohtaa kaiken muun, kun kaikki murheet katoavat. Minä tiedän.
Nää on näitä, mitä en ennen edes uskonut olevan olemassa. Otteita suoraan jostain vuosisadan rakkaushömppäleffasta. Mutta nääpä onkin näitä, suoraan todellisesta elämästä. Ja mikä parasta, mun elämästä.
Jottei kaikki olisi vaaleanpunaista hattaraa, on mulla edelleen ajoittain pelkoja. Muttei mitään sellaisia, etteikö niiden kanssa pärjäisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti