mutta myös kuin aikuisella, on vakavaa, on pelko.
Mä niin tiedän, että seuraavista viikoista tulee mahtavia,
mutta silti. Silti joku kalvaa, mitä jos ei sittenkään.
Välillä pelottaa niin hitosti, että oksettaa,
välillä taas oon niin innoissani, että sekin pistää oksettamaan.

Ja vähän mun tekisi mieli avata, että miksi hihityttää,
mutta sen aika ei kuitenkaan ole vielä,
eikä luultavasti koskaan,
mutta se jää nähtäväksi.
Ja mä oon levoton, mua jännittää, yritän keskittyä kaikkeen muuhun,
aika menee kuitenkin niin nopeasti, 15 tuntia lähtöön
eikä luultavasti koskaan,
mutta se jää nähtäväksi.
Ja mä oon levoton, mua jännittää, yritän keskittyä kaikkeen muuhun,
aika menee kuitenkin niin nopeasti, 15 tuntia lähtöön
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti