Ei kuin elokuvissa, sellaista ei olekaan -
mutta kauniimpaa, aidompaa.
Käsi kädessä bussissa,
parvekkeella pyyhit kyyneleitäni.
Sylikkäin makoilua,
silmiin tuijottelua.
Laitat rakkauslaulun ja tartut kädestä,
käännyt katsomaan hymyillen.
Oli meillä huonotkin hetkemme,
mutta kukapa niitä haluaisi muistella?
Olen sitä mieltä, että ilman niitä,
emme olisi tässä niin vahvoina.
Ja me luvattiin,
pysyä vahvoina,
olla unohtamatta.
Ja kun tulevaisuus ei ole selvä,
hajoan.
Mutta silti, täytyy pysyä vahvana.
Lupasin sen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti