Suututtaa aivan järjettömästi,
ihmisten ylenpalttinen typeryys.
Oot melkeen kolmikymppinen akka ja
käyttäydyt lapsellisemmin ku
mun siskontyttö kohta kolme vee.
Kun mä puhun Mun ystäville,
sun ilme on vihainen.
Kun mä vitsailen Mun ystäville,
sä haluut tappaa mut.
Kun mä edes hengitän,
sun pelihousut repee liitoksistaan.
Seuraavaksi aijon taantua tasollesi,
kertoa mitä mieltä mä oon.
Sit mä aijon olla taas sivistynyt,
iloita sun näkemättä,
kuinka voitonriemukkaaksi sun
silminnäkyvä viha mut tekee.
Herätys idiootti,
maa kutsuu,
koita ny jumalauta hankkii itseluottamusta,
en mä oo koskemassa sun mieheen,
neljä vuotta silkkaa paskaa riitti mulle.
Kasva aikuiseks,
mä aijon jatkossakin olla oma,
ihana, hulvaton itteni,
etkä sä tuu pääsee tälle tasolle koskaan.
Ymmärränhän mä,
että harmittaa olla tollanen,
kyllä muaki harmittais,
mut koita hyväksyy ittes.
Sä oot mitä oot, ja hei, jotain positiivista,
et sä ainakaa pahemmaks voi muuttuu.
Mä aijon jatkossakin puhua mun ystäville,
saada ne nauramaan ja myöhemmin
nauran ite sun surkeelle nassulle.
Luulet kai olevas älykäs ja viisas,
mut ne arvonimet sulta katoo heti,
kun kattelet toisia nenänvartta pitkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti