Viime päivinä mut on vallannut
suunnaton ikävä, se on puristautunut
ympärille, eikä se halua hellittää.
Kyllä edelleen muistan jokaisen
iskun sekä jokaisen loukkauksen,
mutta muistan myös sen toisen,
rakastavan, hellän puolen.
Ja kyllä, tiedän, ettei tämä jälkimmäinen
puoli ollut todellinen,
vaan pelkkää näytelmää.
Pää on mössönä nyt muutenkin,
kaikenlaista taas meneillään.
Enkä tiedä tänäänkään,
että miten päin pitäisi olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti