Kun mä lähdin alkuvuodesta,
olin niin onnellinen, että pääsin pakoon,
pakoon tätä elämää täällä.
Jotenkin ajattelin, että siellä oon turvassa,
siellä mikään ei voi pilata mitään.
Sit kun mä tuun takas, hakattuna,
eronneena, paskana..
Täällä kohtaan saman paskan,
tällä kertaa sitten vielä pahempana.
Enkä voi käsittää, oon ollut monen monta
vuotta, toinen vasta muutaman hetken.
Ja silti, toinen tuntuu menevän etusijalle,
ja mä oon totaalisen kyllästynyt.
Eikä mulla oo enää pakopaikkaa,
eikä mulla oo enää ketään,
kelle voisin itkeä, että muutan sinne,
enkä palaa tänne enää koskaan.
Tuntuu, ettei mulla oo enää ketään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti