Jos ikinä on mahdollisuus valita,
että ryhtyykö kaukosuhteeseen,
niin älkää. Älkää ryhtykö.
Hiton hankalaa.
Löydä aika joka sopii molemmille.
Toinen pahalla päällä.
Yritä auttaa, huomaa kielimuuri.
Yritä olla hermostumatta, kun toinen
kiukuttelee eikä ymmärrä mitä tarkoitat.
Huomaa että aika loppuu/toinen menee nukkumaan/töihin/tms.
Siinä sitten tönötät tyhmänä,
etkä voi tehdä mitään.
Paitsi odottaa seuraavaa aikaa.
Niin, älkää ryhtykö, perkele.
Nimimerkillä mitenniin katkera
No hei, on tässä (kai) hyviäkin puolia.
Ei kai tätä muuten jaksaisi.
Esim. puhelimelle hymyily on arkipäivää,
ja se tunne, kun saa sen ihanan viestin.
Musiikille on löytynyt uusia merkityksiä,
kuvia tulee otettua, että voi jakaa arkea.
Kielipää kehittyy jatkuvasti ja ehkä, ehkä
sitä jaksaa paremmin kun on jotain mitä odottaa.
Huoh, täällä mä nyt hymyilen yksinäni,
vaikka vielä aloittaessa raivostutti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti