Onnen varjopuolet kai kolkuttelee,
tai ovat kolkutteleet jo jonkin aikaa.
Mulla ei ole minkäänlaista ruokahalua.
Ajatuskin syömisestä oksettaa.
Toki saan pakotettua itseni joskus,
yksin ollessa vain on niin helppo olla syömättä.
Ja mitä uneen tulee..
Ei niin ei.
Tai vaihtoehtoisesti liika on liikaa.
Kultainen keskitie kadoksissa sen suhteen.
Mieliala kuitenkin ollut tasainen,
ei ahdista eikä masenna.
Lukuunottamatta tätä hetkeä,
on kummallinen olo.
Sellainen, mitä ei osaa selittää.
Ihan kuin olisi hukkumassa.
Sumuista.
Halu viiltelyyn (mitä en ole piiitkään aikaan edes harrastanut) - tosin, tämä on erilainen.
Ennen se on ollut keino ahdistukseen,
mutta kun. Ei ahdista.
Tyhjä olo. Ei oikein tunnu miltään.
Kai haluaisin tuntea jotain,
vaikka sitten kipua.
Tää on ihan kamalaa,
oon neuvoton, ei ennen ole tälläistä ollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti