Jotenkin on tyyni olo,
sellainen rauhallinen.
Mikään ei pelota, ei huoleta.
Ei ahdista ei masenna.
En tajua miten olen tässä onnistunut,
tässä että elän hetkessä,
en murehdi tulevaa tai mennyttä.
On jotenkin niin letkeää.
On kesä ja on ystäviä,
on musiikki ja on perhe.
Hirveän ihanaa.
Oikeasti.
En kaipaa elämää, että jatkuvasti
on onnensa kukkuloilla, ei sitä
osaisi pitkään arvostaa.
Tämä on hyvä.
Tämä kelpaa oikein hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti