Välillä haluaisin vain huutaa
koko maailmalle,
kuinka onnellinen mä olen.
Just nyt,
kaikki on niin hiton ihanaa,
vaikka ehkä mulla on ne kuuluisat
vaaleanpunaiset linssit.
Ja vähän mä uskallan toivoa,
että joku päivä mä voin sanoa
ne kolme pientä sanaa,
että joku päivä ennen kaikkea
voin tuntea tuntevani niin.
Olit se sitten sinä tai joku muu.
Ehkä tämä on hölmöä,
ehkä mä olen hölmö,
ehkä kaikki on hölmöä.
Sinä. Hän. Se.
Saa mut tuntemaan,
tuntemaan itseni paremmaksi.
Opetat mulle joka päivä vähän lisää,
vähän lisää jotain uutta tai vanhaa.
Mikä on ihanempaa, kuin se,
kun joku sanoo viimeiset sanat illalla
ja ensimmäiset heti aamulla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti