Muistan kuinka itkin olkapäätäsi vasten, kuinka en kelpaa kellekään,
väitit, ettei minussa ole mitään vikaa,
miksi sitten en kelpaa sinulle nyt?
Kuitenkin olen kovin huolissani juomisestasi ja sinusta ylipäätänsä,
miksi,
et ansaitse huolenpitoani, kun kohtelet minua niin huonosti.
Miksi parisuhteesta eroamista pidetään niin paljon vaikeampana kuin sitä, kun ystävyyssuhde päättyy? Kummassakin menetetään ihminen, josta välittää, ystävät ovat yleensä sitä paitsi pitkäaikaisempia.
Kuusi vuotta jaksoit seistä rinnallani,
vieläkö jaksat, vai pitäisikö päästää irti?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti