Kymmenen kirosanaa

Me riidellään taas Holvin kanssa,

vituttaa vaihteeksi sen ihmisen koko olemus,

tää on taas näitä kun mietin, että miksi se edes on mun ystävä.

Miksi mä välitän ja lujaa, en tahdo sen katoavan mun elämästä, mutta toisaalta taas tahdon.

Se kiukuttelee kuin pikkulapsi,

niin kai minäkin, ainakin jotain siihen suuntaan.

Ainiin, se tuli, poltti tupakin, lupasi tulla uudestaankin, mutta arvatkaa vain, että tuliko.

Onneksi Tyttö saapui luokseni, katselimme asuntoja enkä voi uskoa, että kohta se on oikeasti aina täällä.

Ainakin mä kovin toivon niin.

Ja me nauretaan

ja mun on hyvä olla

ja mua hymyilyttää.