Terä ehkä kävi iholla ja rikkoi sen pinnan, 29 kertaa.
Sata onnistunutta päivää oli yllättävän helppo heittää hukkaan (tai olihan niitä jo enemmänkin),
Eikä mua edes kaduta niin kuin yleensä,
olen säälittävä enkä edes osannut tehdä syviä jälkiä.
Eniten mua pelottaa ihmisten pettyneet katseet,
en tahdo, en tarvitse, ei ei ei.
Sä hyppäät satutat, mä hyppään satutan.
Mun pitäisi kai olla vihanen,
että se sai mut tekemään näin,
että se satuttaa kerta toisensa jälkeen,
että se kohtelee kuin paskaa.
Toisinaan mä olenkin, mutta toisinaan vihaan itseäni niin kovaa, että luulen tiedän ansaitsevani tämän kaiken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti