Me istutaan aurinkoisella terassilla juomassa alkoholipitoisia juomia,
elämä tuntuu sujuvan melkoisen hyvin.
Tyttö on ollut täällä, leivottiin yksi päivä sininen kakku.
Oon niin onnellinen, että mulla on senlainen ystävä vierellä,
ja kohta se on oikeasti vierellä, katsellaan monta kertaa päivässä asuntoja. Täältä.
Mä niin rakastan sitä ihmistä,
samalla kuitenkin pelkään kuollakseni sen menettämistä.
Olen kuluttanut (ja kulutan edelleen) liikaa aikaa niihin huonoihin ihmisiin, jotka eivät välttämättä edes ansaitse paikkaa elämässäni,
enkä osaa arvostaa täysillä niitä hyviä.
Toisaalta humalaisena keskustelin Holvin kanssa ja hän pyysi anteeksi käytöstään.
Edistystä sinänsä, mutta riittääkö se, kun hän kuitenkin jatkaa samaa?
"En jaksa yrittää pitää ihmisiä elämässäni jotka eivät siihen halua kuulua"
se kirjoittaa ja mua vihastuttaa,
mutta jotenkin puheet päätyvät siihen, että kummalle puolelle näkkileivässä tulee voi.
Tahdon vain vähän kunnioitusta.
Miksi se ei riitä, että saan sitä jo muilta ihmisiltä?
Pala menneisyydestä, ehkä siksi yritän epätoivoisesti pitää kiinni.
Että olisi edes yksi joka on nähnyt kasvuni ja pysynyt silti vierelläni.
Täytynee ryhdistäytyä jälleen kerran,
ettei mene loppuilta pilalle.
Älä mieti sitä älä mieti sitä älä mieti sitä älä mieti sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti