And then what

On helppo vedota aikatauluihin,
on niin kiire, kun on kaikkea meneillään.
Ei ole aikaa tavata uusia ihmisiä,
ei tarvitse, kun voi uppoutua kaikkeen muuhun.
Ja silti, silti odotan kauhulla sitä hetkeä,
kun ei olekaan enää mitään mitä suorittaa,
kun on sitten ajokorttikin ja on kaikki
mahdollisuudet liikkua miten huvittaa.
Mitä jos mä jään silti yksin?
Mitä jos mä en ikinä riitäkään kenellekään?
Tai mitä jos en osaa vaatia sellaista
kunnioitusta ja arvostusta, minkä tiedän ansaitsevani?

Tänään istuin valkotaulun edessä,
niin kuin aina viikonvaihteen aikoihin.
Kädessä korkiton vihreä tussi,
silmät tapittaa taulua kuin mitäkin vihollista.
Aivot yrittää lähettää viestejä kädelle,
käskee kirjoittamaan, tekemään yhteistyötä.
Käsi ei liiku, silmissä lasittunut katse.
"Ei hätää, ne on vain kirjaimia ja numeroita."
Liioitellun hitaat liikkeet,
niin perkeleen täydellisiä kirjaimia ja numeroita.

Päätin heti, etten kirjoittaisi sitä.
Vain taskukalenteriin ja sinnekin niin,
ettei sitä voisi kukaan muu ymmärtää.
En seinäkalenteriin, en valkotaululle,
en jääkaapin oveen, en mihinkään,
missä se muistuttaisi olemassaolostaan.
Mutta nyt se kuitenkin on, se on valkotaululla.
Samoilla väreillä kirjoitettu kuin kaikki muukin.
Huolellisemmin ja tarkemmin kuin muut,
joka kertoo vain pelosta.
Pelosta, että siitä tulee todellinen,
ikään kuin kirjaimet ja numerot heräisivät henkiin
ja tulisivat satuttamaan.

Mutta elänkin maailmassa,
jossa ei numerot eikä kirjaimet herää henkiin,
eikä tässä maailmassa auta muu,
kuin kohdata se todellinen hirviö.
Likainen sielu ihmiskehossaan,
kuunnella, kuinka hän silmät kirkkaana
valehtelee ihmisten edessä, joita meidän
maailmassa kuuluisi kunnioittaa.
Mutta hänen maailmassaan saa myös
tunkeutua toisen kehoon kielloista huolimatta
ja se, jos mikä, kertoo hänestä enemmän
kuin yksikään numero tai kirjain.
Ei ole olemassa mitään sellaista numeroa
tai kirjainta, joka korvaisi hänen tekonsa.
Ei ole olemassa mitään, ei mitään,
mikä korvaisi hänen tekonsa.

On kuitenkin olemassa minä,
on olemassa tämä päivä, tämä hetki.
Ja minä selviän, selviän siitä päivästä,
niistä hetkistä.