Luulin etten pysty, mut sit huomasin et voin

Oon aina, ihan aina tarvinnut muutaman päivän ajatteluun,

jos kohtaan jonkinlaisen vastoinkäymisen.

Reagoin voimakkaasti, liian voimakkaasti,

koko maailma tuntuu romahtavan --

yleensä menee pari päivää täysin lamaantuneena,

tuntuu siltä, että tästä ei enää selvitäkään.

Kuitenkin aina on selvitty.

selvitty pahemmistakin jutuista,

ei mua noin vain romuteta.

Kun vain jaksaa oikeasti hokea itselleen,

ettei syy ollutkaan itsessä, ei tällä(kään) kertaa.

Eikä edes pelkkä hokeminen auta,

vaan se pitää ihan oikeasti iskostaa päähänsä.

Vaikka se yritetäänkin viedä ihan liian usein pois,

mun vaan täytyy näyttää, että mistä mut on tehty.

"Ne sanoo et pysty, et voi, ei kannata."

Pystyn, voin ja kyllä kannattaa,

ei mua niin vaan lannisteta.