välillä se puskee päälle kauhean voimakkaana,
niin voimakkaana, että oikeasti sattuu.
Enkä edes ole täysin varma, että mitä konkreettisesti pelkään,
vaikka toisaalta kyllä tiedän, että se on menettämisen pelkoa.
Ei tarvita kuin muutama sana, että pelko katoaa,
mutta toisinaan niitä sanoja saa odottaa liian kauan,
niin kauan, että pelko ruokkii itse itseään ja, no,
silloin yleensä tekisi mieli luovuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti