Pelko, se on yhä edelleen osa elämää,
mutta ehkä ainakin osittain muuttanut muotoaan.
On niin monta asiaa, mitä pelätä,
on menettämisen pelko, on pelko terveydestä, omasta ja toisen.
Tuntuu, että kaikki nää huolet repii mut palasiksi,
tekee hulluksi, rasittaa.
En osaa avata asioita sen enempää,
tiedän, että pitäisi, edes kirjoittamalla, mutta oon niin hiton huono tälläisissä asioissa.
Outoja kipuja, ramppaamista lääkäreillä, tutkimuksia,
odottelua, mitään ei kuitenkaan löydy.
Google - maailman pahin vihollinen, kun on kipuja,
siellä pyöriminen kun ei yhtään saa ainakaan rauhoittumaan.
Sitten on tämä herrasmies, on oma masennus, on tietoa,
on myös merkkejä, merkkejä siitä, ettei kaikki ole hyvin.
Oli arpia kädessä, oli kaikki ne puheet,
kuinka elämä kyllästyttää, on kyllästynyt omaan itseensä,
ei saa nukuttua, mielialat vaihtelevat..
Yrittää kai tavallaan sulkea kaikki - tai mistä hitosta minä tiedän,
mutta ainakin minut pois.
Ainakaan ikinä aikaisemmin ei ole tahtonut näyttää heikkouksiaan,
ei varmasti tälläkään kertaa - mutta siinä kohtaa astuu mukaan avuttomuus.
En tiedä, että mitä hittoa voisin asialle tehdä,
perääntyäkö vain vähin äänin,
ettei ainakaan itseeni sattuisi,
tai sattuisi, mutta ei ehkä niin kovaa,
tai hiton kovaa kyllä, mutta..
Hukassa.
Sitä mä oon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti