Et päästä lähelle muttet työnnä poiskaan,
annan aikaa, kerron, että olen
aina valmis kuuntelemaan,
tai sitten puhumaan ihan muista asioista.
Toisinaan saatoin laittaa ihania viestejä,
on ikävä ja olet mielessä sun muuta.
Käyt lukemassa, mutten saa vastausta,
ymmärrän tietenkin senkin.
Ymmärrän tietenkin, että haluat
keskustella tuttujen ja turvallisten ystävien kanssa
sekä senkin, että ryyppäät ja rälläät,
päivittelet kuinka ihana kesä ja ihanat ihmiset.
Mut sillon ku mä vietän ihanaa kesäyötä
takapihalla kaksinkerroin nauraen,
silloin kun mun ihanat ihmiset on ympärillä,
ne huomaa mut, ne puhuu mulle,
ne hymyilee ja nauraa mun kanssa.
Silloin oli varmaan pisin hetki,
kun sä et kävässytkään mun mielessä,
ja mä jumalauta nautin olostani.
Silloin mä ymmärrän oman arvoni,
ymmärrän, että mun ymmärtäväisyys
on naurettavaa ja tekee hallaa itselleni.
Mä yritin, mä tein kaiken oikein,
mä ihan oikeesti tein kaikkeni.
Kun sä joku aamu heräät tähän päivään
ja tajuat, että millasen ihmisen ajoit pois,
silloin mä oon jo nostanut kytkintä
ja jatkanut elämääni ilman sua.
Enkä mä aijo tuntea huonoa omaatuntoa,
eikä mun todellakaan tarvitse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti