Kun istun takapihalla auringossa,
vielä vähän unisena.
Ilmoitus uudesta viestistä "Miten menee",
joka sinällään jo sai sydämen jättämään
lyönnin jos toisenkin välistä.
Suljen näytön paniikissa, toinen viesti.
"Ikävöin sua"
Ei, sä et voi tehdä noin,
sä et vaan jumalauta voi.
Muutama yö taaksepäin poistin
meijän keskustelut, kuvat, kaikki,
poistin ne kaksikymmentätuhatta viestiä.
Sitten kun hoipertelen baaritiskille
myöhemmin ja kuulen, että mun nimeä
aletaan huutamaan innoissaan.
Se porukka, ne tyypit,
ja mä halusin tavallaan vaan itkeä ilosta.
Käytiin Tytön kanssa heittämässä
korkkarit kattoon ja toinen oli hämillään,
kuka sä olet, miten oot noin positiivinen.
"Sähän oot oikeesti hauska!"
Ulkopuolella henkeviä keskusteluja,
paljastuksia ja hämmennystä.
Ja takapihalla heitetään omenoita
kulhoon, eikä kukaan osu ikinä.
Joku herra kertoo, kuinka mä olen
koko illan kaunein nainen,
se halailee ja kehuu.
Aikamoinen lauantai, etten sanois.
Ja pää on taas sekasin,
muttei kuitenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti