Turvatarkastuksen jälkeen mulle tyrkätään
vierailija 44 -kyltti ja laitan sen roikkumaan
paidan reunasta, vilkuilen ympärilleni.
Ankea odotusaula, jossa tuolit ovat
muodostaneet ringin, lisänä muutama
penkki huoneen reunoilla.
Kirjoitan viimeisen viestin sinulle ja
nostan katseeni, en ole edes tajunnut,
että sinne on saapunut lisää ihmisiä.
Sitten näen jonkun,
jonkun, joka on täydellinen kopio sinusta,
hieman isommalla nenällä.
Hetken päässä pyörii, miten sinä muka
voit olla siinä.
Suunpielet nykii ylöspäin ja yhtäkkiä
olen hirveän tyyni, rauhallinen.
Sä et ole fyysisesti täällä,
et jakamassa näitä isoja asioita,
mutta niinhän sä aina sanot;
"Oon aina sun kanssa, en fyysisesti, mutta oon kuitenkin."
Tämä oli sellainen hetki,
kuulostaa ehkä typerältä,
mutta tämä todisti sen, mitä olet sanonut.
Rakastan sinua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti