Kaikki muistuttaa susta,
ja mua hymyilyttää ihan kauheasti,
4 päivää ja mä oon sun sylissä.
En mä tälläkään kertaa pysty täysin
uskomaan, että oikeasti kohta on lähtö.
(Ehkä siinä syy sille, etten ole pakannut..)
Eniten mä odotan sitä hetkeä,
kun kentällä näen sut.
Tiedän jo valmiiksi, että mun sydän jättää
lyönnin välistä, jalat meinaa pettää alta,
ehkä vähän alkaa itkettämään.
Sinä hetkenä muistan ne miljoona
syytä, miksi sua niin rakastankaan.
Jotenkin tuntuu uskomattomalta,
että ollaan muka oltu niin lyhyt aika
yhdessä, koska no, tuntuu ikuisuudelta.
Hyvällä tavalla, sillä tavalla, että kuin
oisin sut aina tuntenut.
Sä olet antanut mulle niin monta syytä,
syytä kuntoutua, rakastaa, hymyillä.
Ja opettanut siinä samalla,
opettanut rakastamaan, hyväksymään.
Aika, kulu! Hiton nopeasti kiitos,
mä haluan jo päästä halaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti