Sä sanot, ettet aijo satuttaa. Mutta kun elämä on ollut täynnä ihmisiä, jotka ovat satuttaneet, on kamalan vaikea uskoa. Uskoa, että et haluaisi.
Onhan mua kai helppo satuttaa. Oon hirveän kiltti ja sinisilmäinen ihminen. Osittain siksi mun on vaikea uskoa, että miksi kukaan haluaa satuttaa ketään.
Ja välillä mä kiukuttelen kuin pikkukakara, koska pelkään niin kovaa. Ja niinäkin hetkinä sä jaksat piristää typerillä jutuillasi tai mitä ikinä keksitkään.
Pienillä teoilla todistat kerta toisensa jälkeen, että oikeasti välität. Kuten soitat hammaslääkäriin kysyäksesi asioita mun puolesta. Esittelet mut perheellesi. Pakenet töitäsi vessaan, vaan että voisit soittaa mulle.
Ja silti, silti mä vaan tartun niihin pienen pieniin epäkohtiin, mitä teet/sanot/jätät tekemättä/sanomatta. Takerrun niihin kuin takiainen.
Luoja, mun pitää tsempata.
Ihan oikeesti.
Paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti