Kaksi päivää, eikä edes kokonaisia.
Hermoromahdus on enemmän kuin lähellä.
Joku mussa herättelee epävarmuuden,
mun on hirveän vaikea luottaa siihen,
että kelpaisin, riittäisin.
Rinnassa tuntuu inhottavalle,
yritän saada ajatukset kaikkialle muualle.
Mitä lähemmäs mennään, sitä pelottavampaa
tää kaikki on.
Mä mietin ihan liikaa,
tiedän sen itsekin, mutta. Kun.
On niin helppoa päästää ajatukset
harhailemaan, varsinkin yksin ollessa.
Tykkään niin kamalan kovasti siitä,
en tahdo, että mikään menee pieleen.
Pitäisi yritt kaivaa se hetkessä eläminen,
viimeistään koneessa,
silloim pitää ryhdistäytyä.
Saanko nämä alle 48 tuntia hermoilla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti