En tajua miten aika menee niin nopeasti.
Yhtäkkiä 50 päivää onkin 3 päivää.
Huomenna voi sanoa, että ylihuomenna.
Ei luoja, että mua välillä jännittää.
Välillä olen tyyni ja rauhallinen,
sitten mua hihityttää ja tekisi mieli hyppiä.
Sitten taas tuntuu että sekoan.
Ei se vaan voi olla näin lähellä.
Oon innoissani, hirveän innoissani.
Välillä kaikki tunteet sekottuu,
on jännitys, innostus, hihitys, sekoaminen.
Kaikki samaan aikaan,
ja silloinhan sitä vasta sekoaakin.
Ei tästäkään nyt tuu yhtään mitään,
kirjottamisesta. Pitäisi sitä paitsi
pakata ja kaikkea mutta. Kun.
Hullua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti