Mitä jos tää onkin kauhea virhe,
mitä jos kaikki hajoaakin sirpaleiksi.
Toisaalta,
mitä mä tästä jossittelusta hyödyn.
Miten se hetkessä eläminen,
se taito katoaa aina välillä.
Onneksi se palaa yleensä aika nopeasti,
mutta nämä vain ovat inhottavia hetkiä.
Ja miksi nämä iskee aina yön
pimeinä, yksinäisinä tunteina?
Silloin, kun toinen ei ole tavoitettavissa.
Niin, no, totta kai,
milloinkas muulloinkaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti