Uutinen, joka saa täysin tolaltaan.
Romahdan lattialle, kirjaimellisesti.
Kyyneleet valuu poskilla,
henki ei meinaa kulkea.
Mietin lääkelaatikkoa, en saa pois mielestä.
Hajottaa niin saatanasti.
En yhtäkkiä enää tiedä,
että miten ollaan.
On ollutkin niin helppoa,
eipä ole enää.
Tästäkö suunta on vain alas?
Oon niin monet taistelut käynyt,
oon pitänyt itseni pinnalla väkisin.
Just nyt tuntuu siltä,
että vetäkööt vaan mukanaan.
En jaksa taistella, en enää tällä kertaa.
Päätä särkee,
ahdistaa, vituttaa, itkettää.
Pitkään aikaan ei oo ollutkaan näin kurjaa.
"Kyllä se siitä,
kyllä sä nouset vielä."
Entä jos en saatana jaksa?
maanantai 26. maaliskuuta 2018
Little do you know
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti