Silti onnellinen

Jotenkin naurattaa, hymyilyttää,
tekee mieli puhua k o k o ajan.
En tiedä miten tässä näin pääsi käymään,
tavallaanhan päätin, päätin niin kovaa, ettei näin kävisi.
Mutta se, kaikki tämä, pistää virnuilemaan mielipuolisesti.
En tiedä, en vain tiedä, että mitä pitäisi ajatella.

Toiset on sitä mieltä, että pitäisi nauttia,
toiset taas ovat kovin kyynisiä ja se tavallaan ärsyttää.
Tuntuu kuin mua vedettäisiin kahteen eri suuntaan,
että kohta hajoan,
että kohta repeän,
että kohta en enää osaa hymyillä.

Vaikka se on erilainen, vaikka niin ja vaikka näin,
eikö se ole tärkeintä, että olen jumalauta onnellinen.
Joo, se ehkä vielä satuttaa,
mutta aivan niin voi tehdä kuka vaan.
En mä jaksa elämääni elää niin, että pelkään kaikkea ja kaikkia.