Miksi kaikki kaunis katoaa

Niin, niin huono olo,
yhtäkkiä unohdan kuinka hengitetään,
rintaa puristaa, oksettaa, voin pahoin.
Joku puhuu, mutta mä en täysin aina ymmärrä,
mielessä pyörii miljoona ja yksi asiaa.
Vääryyttä, koko maailma on sitä täynnä,
heittää sitä joidenkin niskaan ihan helvetisti,
ja jotkut ei sitä kaikkea jaksa kantaa,
minkä ymmärrän täysin,
mutta en kuitenkaan.

Sattuu niin helvetisti,
vaikka en edes täysin ymmärrä,
että olet poissa,
mutta kai se on alitajunnassa.
Edelleen ihan liikaa vääryyttä,
ihan liikaa.



Mä toivon ja mä tiedän,
että sun on nyt niin paljon parempi olla,
lepää rauhassa.

Kuka saa sen pienen palan onnea

Miten voi olla näin raastavan kova ikävä,

onhan mulla ennenkin ollut, mutta aina jotenkin erilaista,

siedettävämpää.

Ei tää nytkään sellaista oo, mitä aluksi pelkäsin,

sellaista, ettei kykenisi tekemään yhtään mitään,

makaisi vaan sängyssä masentuneena.

Ei sellaista, mutta ei sellaistakaan, että sen osaisin selittää.

Kylmät väreet kulkevat selkärankaa pitkin,

yhtäkkiä on kamalan kylmä, haluaisi, että toinen olisi

siinä vieressä ja halaisi.

Nieleskelen kyyneleitä, kohta kuitenkin hymyilen,

kun melkein, melkein voin kuulla toisen sanat korvanjuuressa.

Joka toinen kappale, jonka kuuntelen, on ihme rakkaushömppää,

sitten taas jotakin kamalan surullista.

Jotain puuttuu, kun kävelen, et ole vierellä,

kun istun pöydän ääressä, et kävele ohitse,

kukaan ei tule silittämään hiuksia tai poskea.

Samaan aikaan tekee mieli itkeä, mutta silti naurattaa,

mua niiin - niin, mitä, en tiedä.

Tule viereeni jooko,

kaikki olisi yhtäkkiä niin selvää.

Here without you

Takana ties kuinka monta tuntia univelkaa,
väsmys oli sitä luokkaa, ettei silmät meinanneet pysyä auki.
Ja enismmäistä kertaa mielessä kävi,
että ei musta oo tähän sittenkään,
että ei tästä tule yhtään mitään.



Sitten muistan, kuinka pyyhit kyyneleeni,
yritit saada keinolla millä tahansa hymyilemään.
Kaikki ne pienet teot, kaikki kerrat kun annoit kukkia,
kaikki kerrat kun edes katsoit minuun.

Ja niin jälleen kaikki tuntuu mahdolliselta,
vaikkakin tiedän, ettei tämä helppoa missään nimessä tule olemaan.

Silti onnellinen

Jotenkin naurattaa, hymyilyttää,
tekee mieli puhua k o k o ajan.
En tiedä miten tässä näin pääsi käymään,
tavallaanhan päätin, päätin niin kovaa, ettei näin kävisi.
Mutta se, kaikki tämä, pistää virnuilemaan mielipuolisesti.
En tiedä, en vain tiedä, että mitä pitäisi ajatella.

Toiset on sitä mieltä, että pitäisi nauttia,
toiset taas ovat kovin kyynisiä ja se tavallaan ärsyttää.
Tuntuu kuin mua vedettäisiin kahteen eri suuntaan,
että kohta hajoan,
että kohta repeän,
että kohta en enää osaa hymyillä.

Vaikka se on erilainen, vaikka niin ja vaikka näin,
eikö se ole tärkeintä, että olen jumalauta onnellinen.
Joo, se ehkä vielä satuttaa,
mutta aivan niin voi tehdä kuka vaan.
En mä jaksa elämääni elää niin, että pelkään kaikkea ja kaikkia.

You better dance all night

Pyörittelen sanoja päässäni, ajatukset kiertää kehää,

ainoa asia mikä päässä pyörii; mua jännittää. Eri muodoissa.

Jännittääkö mua, Jännittää. Minua jännittää. Ja alusta.

Välillä naurattaa tämä järjettömyys, ei mulla oo mitään hätää.

Kun mä palaan, luultavasti luen näitä tekstejä ja naurattaa,
naurattaa että kuinka hermorauniona olen ollut.

Edellisessä kirjoituksessa taisin väittää, että aika menee nopeasti -
herääpä kolmelta yöllä, älä enää saa unta ja lähtö vasta kahdeksalta.
Ei, se ei enää mene.

Isä olen täällä maailman toisella puolen
Äiti älä pelkää kyllä pidän itsestä huolen

Mitä jos tää on hirveä virhe

Olo on kuin teininä, tekisi mieli hihittää,

mutta myös kuin aikuisella, on vakavaa, on pelko.

Mä niin tiedän, että seuraavista viikoista tulee mahtavia,

mutta silti. Silti joku kalvaa, mitä jos ei sittenkään.

Välillä pelottaa niin hitosti, että oksettaa,

välillä taas oon niin innoissani, että sekin pistää oksettamaan.

Ja vähän mun tekisi mieli avata, että miksi hihityttää,

mutta sen aika ei kuitenkaan ole vielä,
eikä luultavasti koskaan,
mutta se jää nähtäväksi.

Ja mä oon levoton, mua jännittää, yritän keskittyä kaikkeen muuhun,
aika menee kuitenkin niin nopeasti, 15 tuntia lähtöön