Toisinaan (lue: liian usein) syytän itseäni edelleen Saatanan teosta,
vaikka tiedän järjellä, ettei siitä mikään osuus ollut minun syytäni.
Elän sitä hetkeä uudestaan pääni sisällä,
en vain saa sitä viinan hajua, kipua, sanoja pois mielestäni.
Älä jatka lukemista jos et tahdo lukea yksityiskohtia raiskauksesta.
Mä muistan elävästi,
kuinka se suutelee, kuinka se maistuu viinalle ja tupakalle,
kuinka se tönäisystä huolimatta suutelee uudestaan.
"Lopeta" "Turpa kiinni"
Mä muistan elävästi
Saatanan polttavan, murhaavan katseen,
kuinka se tönäisee ja pitää käsistä perkeleen lujaa.
En mä pysty.
Kirjoittamaan enempää.
Vaikka mielikuvat on eläviä.
Hyi saatana.
Olen saastainen.
Likainen.
Möö, ei todellakaan ollu mikää sun syytäs. Ei on AINA ei.
VastaaPoistaMä niin haluaisin poistaa ton sun muistoista. Etkä ole likanen, olet ihana pieni tyttö, minun muru :*