se murskaa mut ja saa mut muuttumaan.
En saa syötyä, en saa nukuttua ja kun saan,
nään painajaisia.
Kaikki ärsyttää, joka hetki tuntuu vaikealta,
sellaiselta, että olisin mielummin peiton alla
piilossa pahaa maailmaa.
Kun tämä jo saa mut näin hajalle,
niin mitä jos sieltä tulee se päätös,
ettei hän ole syyllinen?
En ole oma itseni ollut päiviin,
jäänkö mä sitten tälläiseksi?
Muuttaako se mut lopullisesti, viekö se mun minuuden?
Mun mieli on täynnä näitä tunteita ja on
ihan sama, että mitä mä teen - ne eivät
jätä mua rauhaan, ne ei lähe pois.
Tuijotan eteeni minuutin ja on mennyt 20 tai
sitten tuijotan 20 minuuttia ja on mennyt yksi.
Eräs käskee tekemään päätöksen,
että kestän kyllä olipa tuomio mikä tahansa.
Hetken musta tuntuu, että se on tehnyt
sen päätöksen mun puolesta ja se antaa voimaa.
Yritän pitää sen mielessä,
mutta silti kaikki muut tunteet on suurempia.
Niillä on enemmän valtaa.
Yritän vieläkin vaan hengittää,
mutta päivä päivältä se on vaan vaikeampaa.
Haluan oikeutta, tarvitsen sitä.
Ansaitsen oikeutta.
Ja mä tiedän, että joku mussa tuhoutuu,
jos en sitä saa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti