Oon lähdössä lomalle sen maahan,
ensimmäistä kertaa sen jälkeen,
kun se hakkasi mut.
Kun se jätti mut lojumaan hotellihuoneeseen
kera mustelmien ja järkkyneen mielen.
Tai eihän se meinannut edes jättää,
vaan yritti pelata edelleen valtapelejään,
mutta huoneen turvalukko pysyi visusti kiinni.
Siitä lähtien on ollut tiettyjä asioita,
joista se tulee mieleen.
Kun leikkaan kynsiä, muistan,
kuinka se vaati mua pitämään kynnet lyhyinä.
Messengerin viesti- ja soittoääni kun kuuluu,
muistan heti, että jos mulla
meni muutamakin minuutti vastata viestein,
jouduin selittelemään sitä.
Jos joku juo kaljaa ja korottaa ääntään,
palaan siihen hotellihuoneeseen, siihen yöhön.
Jotkut kappaleet tuo sen kaiken mieleen,
enkä mä vieläkään kuuntele niitä vapaaehtoisesti.
Mä en ikävöi, en ollenkaan,
enkä ole ikävöinyt yli vuoteen.
Mutta siihen maahan markustaminen
tuo väkisinkin muistoja mieleen ja
tarvitsen tämän, jotta voin saada uusia muistoja.
Etten enää pelkää, että muistan sen maan
taas muista, hyvistä asioista.
Matkaseurani on onneksi maailman turvallisin
ja luotan täysin siihen,
ettei mitään pääse tapahtumaan,
vaikka se sattuisikin taas olemaan
siinä kaupungissa.
Totta kai mä olen vähän huolissani,
mutten ainakaan kiellä tai peittele sitä.
Muistan, kuinka silloin pidin kaikkia miehiä
uhkina, kaikki olivat pelottavia.
Mä kaipasin kuitenkin kipeästi jotain,
että pääsisin yli herra narsistista.
Silloin mun elämään asteli A,
ja A oli turvallinen, hän palautti mun uskon
siihen, ettei kaikkia tarvitse pelätä.
Hän sai mun levottoman mielen rauhoittumaan,
ja vaikka hän myöhemmin teki vääriä valintoja,
oon silti onnellinen, että hän on yhä elämässäni.
Vaikka se tarkoittaakin tällä hetkellä
sähköpostien tai kirjeiden kirjoittelua ja
sitä, että päivässä on vain muutamia aikoja,
jolloin voin odottaa puhelimeni soivan.
Eikä tällä ole mitään tulevaisuutta,
mutta koen olevani sen velkaa.
Että autan hänet läpi vaikean ajan,
niin kuin hän auttoi minut läpi oman helvettini.
Huomenna mä kuitenkin lähden
ja aijon palata takaisin vähän vahvempana,
vähän rohkeampana ja voittajana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti