Nään hulluja unia, todella inhottavia,
ne pyörii aika lailla kahden aiheen ympärillä.
Terapeutti sanoi, että alitajunta työstää niitä
nukkuessakin, mutta se on kamalaa.
Ei näin vain kuuluisi käydä,
olla kauhean ihastunut ja sitten,
sitten kaikki romuttuu yhden teon takia.
Ensimmäinen oli niin kauhean pelottava,
toinen oli täysin vastakohta,
se nojasi pöytään ja puhui nätisti naisista.
Ensimmäisen riehui puukon kanssa.
Niin likainen olo,
niin kamala.
Miten voi muuttaa ihastuksen yhdessä hetkessä vihaksi, inhoksi?
Miten voi olla syyttämättä itseään?
Nää on niitä hetkiä, kun oikeasti elämä tuntuu siltä itseltään ja tekisi mieli näyttää, kuinka en osaa lentää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti