Oli juhannus, oli Holvi, oli humala,
äkkilähtö juhannukseen jo torstaina, kolme ryypättyä päivää.
Oli yö, kello jotain neljä, oli Holvin aika lähteä kotiin,
se halaa, kovaa, pitkään, aavistuksen liian pitkään ja kuiskaa korvaan että olen tärkeä,
irtaudutaan ja kasvot ovat lähekkäin,
käännän pään hienovaraisesti pois.
Se menee ja huikkaa kuinka hauskaa hänellä oli.
Naamakirjasta luin humalaisena kuinka läheinen ihminen on Saatanan kanssa, aamulla tämä ihminen tulee ja mua ahdistaa aivan suunnattomasti, mitä jos se on kertonut sille, että missä mä asun.
Se vielä kehtasi pyytää kyytiä Rakkaalta Helsinkiin, kyytiä sille ja Saatanalle.
Muistan kuinka se sanoi ettei enää ikinä tahdo olla tekemisissä sen kusipään kanssa,
vihastuttaa, ahdistaa, kaikkea mahdollista.
Vittu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti