aina jossain muualla.
Vaikka mä käyn keskusteluja nauraen
ja nautin olostani, mun mieli vaeltelee muualle.
Ja sillon kun mulla on stressiä tai paha olo,
mä en tarttis mitään muuta,
kun sut halaamaan, silittämään hiuksia tai
kertomaan, että kaikki järjestyy kyllä.
Kun mä palaan taas raskaan koulupäivän
jälkeen kotiin ja mun tekisi mieli romahtaa
lattialle itkemään, mun tekisi mieli kirjoittaa sulle.
Vuosikymmenen loppu on lähellä.
Kuusi vuotta mun vuosikymmenestä meni
sumussa, kamppaillen, elämättä.
Jossain vaiheessa mua ärsytti ajatus siitä,
että kaikki "parhaat" vuodet meni hukkaan -
paljon jäi kokematta ja tekemättä.
Toisaalta viime ja tämä vuosi ovat antaneet
hurjasti, mä olen mennyt hurjaa vauhtia eteenpäin.
Ja jossen mä olisi ollut niin pohjalla, jossen ois
ollut siinä pisteessä, kun luulin, ettei ole muuta
ratkaisua kuin luovuttaa,
niin musta ei olisi kasvanut tätä ihmistä.
Osaan arvostaa ihan eri tavalla elämää ja
sellaisia asioita, joita moni pitää itsestäänselvyyksinä.
Kun mä oon noussut sieltä suosta, jossa
päivät kuluu itsetuhoisia ajatuksia hautoen,
jossa ihan arkiset asiat, kuten suihkussa
käyminen tai syöminen tuntui haasteita -
en voi pitää enää mitään itsestäänselvyytenä.
Mun on arvostettava elämää, jokaista
sen tarjoamaa mahdollisuutta ja sitä,
että voin itse asenteellani vaikuttaa.
Kahden vuoden aikana olen aloittanut opiskelut,
lopettanut mielialalääkkeet, hankkiutunut
eroon myrkyllisistä ihmissuhteista.
Oon oppinut rakastamaan ja arvostamaan itseäni,
oon selviytynyt loputtomasta rikosprosessista
ja sen tuomista pettymyksistä.
Oon oppinut ajattelemaan omalla päälläni ja
tekemään päätöksiä sen mukaan, että mikä
on itselle parasta - oon ymmärtänyt,
etten aina voi asettaa muita etusijalle.
Oon tehnyt virheitä ja ottanut niistä vastuun,
enkä käyttänyt enää mt-ongelmia tekosyynä.
Oon hölmöillyt, ollut hukassa ja sekaisin,
mutta aina kuitenkin löytänyt itseäni
vähän enemmän - pala kerrallaan.
Oon riidellyt, huutanut ja haukkunut, ollut typerä
ja pyytänyt anteeksi.
Mun vuosikymmen tiivistettynä:
paljon paskaa, mutta myös onnea ja rakkautta.
Lopputulemana minä, vahva ja täydellisen
epätäydellinen minä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti