Mä ahdistun jostain mitättömästä,
hetken päästä huomaan, että se on kasvanut niin suureksi,
että seison parvekkeen reunalla ja mietin kuolemaa.
Jos mä nyt vain menisin.
Mutta oon niin saatanan nössö,
etten mä mihinkään.
Korkeintaan takaisin sisälle sohvannurkkaan itkemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti