Mua satutetaan, kerta toisensa jälkeen,
uudestaan ja uudestaan, tavalla tai toisella.
Mut on opetettu siihen, että sattuu,
onko se sitten niin saatanan kummallinen juttu, että tahdon itsekin satuttaa itseäni?
Kyllästyttää aina hävitä viinalle,
se tulee ennen mua, joka tilanteessa.
Iskä on tehnyt sitä koko elämänsä,
siihen mä oon tottunut,
mutta että Rakas tekee,
uudestaan ja uudestaan,
siihen en.
Pitäisikö mun tottua,
vai päästää irti?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti