-

Temestaa, serenasea, lääkkeitä, lääkkeitä.

Puukko, veitsi, sheiveri, teriä.

Nyrkki, jotain, ihan mitä vaan, kipua.

Tahdon satuttaa,

tahdon pois,

tahdon kuolla.

.

.

.

.

Päästääkää

mut

pois

kiitos

!

Tarvitaan ydinpommi et jengi herää

On niin saatanan huono olla, en tiedä miten päin pitäisi,
ei oo hyvä näin eikä noinkaan. Jos mä voisin - voisinkin - mä menisin, mutta miksi olen niin nössö luuseri, etten uskalla?
Jos tuosta vain vähän viiltäisi, tai tuolta hakisi muutaman napin liikaa.
Mutta enhän mä voi, eikä ne edes ole mun ulottuvilla tällä hetkellä,
Jos mä poltan tupakalla, takavarikoidaankohan ne?
Nyt vain on niin toivoton olo, pakko aiheuttaa kipua, pakko tuntea sitä.
Että tuntisi edes jollain tavalla elävänsä.
-
-
VITTU mä haluan kuolla

All those motherfuckers

SAANKO MÄ LYÖDÄ, HUUTAA, JOTAIN, IHAN MITÄ VAAN

oon ihan saatanan raivoissani, en edes muista koska viimeksi oisin tuntenut näin syvää raivoa.

Vihasena ei saisi kuulemma tehdä päätöksiä,

mutta kyllä mä nyt taidan silti tehdä.

Ei tästä kirjottamisesta tuu yhtään mitään tälläisenä olotilana,

jätän tän nyt vaan tähän.

I just can't seem to get out this slump

On olo, eikä se todellakaan ole hyvä, ei edes sinne päin.
Tuntuu että joku yrittäisi puristaa keuhkoja kasaan,
ahdistus kasvaa minuutti minuutilta suuremmaksi,
päässä pyörii terät, lääkkeet, poispääsy, satuttaminen.
Johonkin tyynyyn mä sain mumistua Rakkaalle, ettei nyt kaikki ole hyvin, että haluan pois.
Se tuo hyvää hyvyyttään temestaa ja hetken kaikki tuntuu selkeämmältä,
mutta ei se mikään ihmepilleri ole, niinhän se ahdistus vaan tekee taas tuloaan.



Erehdyin luulemaan, että tää suo oli tässä, ylös tultiin ja selvittiin,
mutta niin, olenpa minä taas helvetin tyhmän ajatuksen päähäni istuttanut.
Viillä, viillä kovaa, syvemmälle, valtioon, kuole, kuole paska, kuole.
Niin. Niin ne sanoo (pään sisällä vai ihan oikeasti, en tiedä, en.)

It’s all because of you

Tuntuu niin helvetin pahalta, että muut tekee kaikkea,

mä istun kotona vailla koulutusta ja työpaikkaa,

olen säälittävä, arvoton, paska.

Terät huutaa mun nimeä, mutta mä en jaksa edes viiltää.

Mä näen sen miehen uudestaan ja uudestaan kotipihallani enkä mä pysty lopettamaan tätä vainoharhailua.

Se varmasti tietää, se varmasti on täällä kostamassa.

Älä jatka eteenpäin jos et halua lukea raiskauksesta.

-

-

Se tönäisi mut sohvalle,

mä tunnen sen voimakkaan otteen mun olkavarsissa,

"mitä mä teen - mitä mä teen - mitä mä teen" ajattelen

ja tunnen sen polttavan katseen - 

ja tunnen sen repivän mun housuja -

"ei saatana en mä voi tehä mitään" ajattelen

ja kyynel valuu kasvoja pitkin.

Ja vieläkin, oon likainen,

saastainen.

-
-

Mutta mullapa on kirja, jossa on kauniita sanoja, sain sen Tytöltä ja rakastan sitä (kirjaa - ja niin, Tyttöä myös.)

Milt tuntuu elää, ku kaikki sua kuumottaa?

Mua oksettaa Saatana ja se, kuinka se on tullut kavereiksi mun tuttujen kanssa, miten, miksi, mitä ne puhuu musta - aivan varmasti jotakin.
Yksi päivä parkkipaikalla oli mies, joka oli myös Saatanan luona silloin aikoinaan.
Mitä vittua se mun kotiparkilla tekee?
Oon vainoharhanen, en mä tajua, pelottaa vaan koko ajan ja oon ihan varma, että nyt se on päättänyt tehdä lopun musta.
Kaupassa mä säpsähdän jokaista miestä, piiloudun hyllyjen väliin ja yritän olla nopea.
Mitä vittua tää on olevinaan?



Ja sitten mä viillän,
yhtä ei tunnu kiinnostavan,
elän raiskauksen mielessäni yhä uudestaan ja uudestaan,
säpsähdän jokaista kosketusta,
en saa nukutuksi tai jos saan, nään hirveitä unia.
Ahdistaa pelottaa masentaa.
Mustaa harmaata synkkää.
Päästäkää mut pois.

Kipua, pelkää en, siedän sitä, tiedän sen

On taas se aika vuodesta, kun ulkona on mustaa, synkkää, harmaata,

se, tai kai ne muut asiat vetää mielen samanlaiseksi,

mä tuijotan terotinta ja toivon että olisin yksin.

Riitoja, pelkoa, itsevihaa, pahoja sanoja, pahoja ajatuksia, todella pahoja.

Jos mä kuolisin -

Ei, en mä voi.

Toisaalta, mikä mua odottaa tulevaisuudessa, ei yhtään mikään, joten sama kai se olisi täältä pois lähteä.

Mä oon niin saatanan surkea, niin surkea, että mulle saa tehdä mitä vaan, ja niinhän se tekikin, kaikki tekee, satuttaa, vetää alas, iskee sirpaleiksi.

Niin, en mä oo mitään.

Ikinä ollutkaan.

Ikinä tule olemaankaan.

Ja mä kuulen taas sen äänen, se kertoo totuuksia.